Cryonics Questions and Choices
Todellinen kysymys on yksinkertainen. Voiko kryoniikasta tulla enempää kuin kylmässä säilytetty toivo?
Tämä kysymys on mukana jokaisessa vakavassa kryoniikkakeskustelussa. Se näkyy valmiustitiimin toiminnassa, vakaannutusvaiheissa, kuljetuksessa ja säilytyksen jälkeisessä pitkässä odotuksessa. Se näkyy myös niissä uudemmissa ideoissa, joihin alan monet luottavat, kuten molekulaarisessa nanoteknologiassa eli MNT:ssä, joka tarkoittaa koneiden rakentamista asettamalla atomeja erittäin korkealla tarkkuudella.
Pidän tätä kysymystä sekä vaikeana että hyödyllisenä. Vaikeana, koska se pakottaa olemaan rehellinen. Hyödyllisenä, koska se estää pintapuoliset sloganit korvaamasta todellista pohdintaa.
Kryoniikka alkaa vasta laillisen kuoleman jälkeen. Se ei ole hoito elävälle ihmiselle. Tavoitteena on tästä hetkestä lähtien hidastaa vaurioita mahdollisimman tehokkaasti, säilyttää ruumis – erityisesti aivot – sillä tavalla, että sitä voisi joskus myöhemmin korjata. Näin yksinkertainen lupaus se on. Samalla siinä piilee myös sen omat rajansa.
Miksi yhteisö kasvaa edelleen
Kryoniikkayhteisö on kasvanut, koska yhä useampi ihminen suhtautuu säilytykseen vakavana mahdollisuutena eikä pilkkana. Joitakin vetoaa tulevaisuuden parantamisen toivo. Joitakin vetoaa halu säilyttää vaikkapa epävarma mahdollisuus siihen, että identiteetti ja muisti voitaisiin joskus palauttaa. Jotkut taas ovat yksinkertaisesti kieltäytymättä hyväksymästä kuolemaa kaikkien kysymysten lopullisena vastauksena.
Tämä kasvu tuo mukanaan myös käytännön haasteita. Laadukas säilytystyö vaatii parempaa valmiustilaa, parempaa vakaannuttamista, luotettavamman kuljetuksen, nykyaikaisemmat välineet ja systemaattisempaa koulutusta. Nämä eivät ole irrallisia unelmia. Ne ovat niitä konkreettisia, hankalia yksityiskohtia, joilla on merkitystä silloin kun aikaa on vähän ja vauriot etenevät nopeasti.
Siksi yhteisössä puhutaan niin paljon logistiikasta. Kun potilas todetaan kuolleeksi, sekunnit vielä lasketaan. Jos jäädytys aloitetaan liian myöhään, kuljetus viivästyy tai tiimillä ei ole tarpeeksi treeniä, säilytettävä rakenne kärsii enemmän. Kryoniikan menestys tai epäonnistuminen ratkeaa juuri näissä detaljeissa.
Yhteisö kasvaa myös sen vuoksi, että on selvemmin ymmärretty, ettei mikään ulkopuolinen järjestelmä ole odottamassa ratkaisua ongelmaan. Se on ankara tosiasia. Se siirtää vastuun itse yhteisöön. Työ on tehtävä niiden ihmisten toimesta, joita asia koskettaa.
Mitä säilytystekniikka pystyy ja ei pysty tekemään tänään
Kryosäilytys pyrkii pitämään biologisen rakenteen ehjänä. Tämä rakenne on keskeinen, koska aivoissa säilyvät muistin, persoonallisuuden ja oppineen elämän jäljet. Jos riittävä osa näistä rakenteellisista yhteyksistä tuhoutuu, tulevaisuuden korjaustyö vaikeutuu huomattavasti.
Kukaan kryoniikkapotilas ei ole kuitenkaan herännyt henkiin. Tätä faktaa on pidettävä mielessä koko ajan. Juuri siksi rehellisyys on tärkeämpää kuin intohimo.
Nykyiset säilytysmenetelmät eivät ole täydellisiä. Niillä voi lieventää vaurioita, mutta epävarmuutta ei voi poistaa kokonaan. Säilytetty aivot eivät ole sama asia kuin terve ihminen. Digitaalinen arkisto, tekoälymalli tai skannattu data eivät myöskään todista tietoisuuden säilymistä. Nämä välineet voivat tallentaa tietoa, mutta pelkkä tieto ei ole sama asia kuin elävä jatkumo.
Pieni vertaus auttaa ymmärtämään tilannetta. Ajattele vaurioitunutta kirjastonkirjaa. Riittävästi säilyneiden sivujen perusteella ammattitaitoinen restauroija voi kunnostaa sen. Jos sivut on poltettu, tehtävä muuttuu täysin mahdottomaksi. Kryoniikka toivoo, että aivot muistuttavat enemmän korjattavissa olevaa kirjaa kuin poltettua kappaletta. Kyse on rakenteeseen perustuvasta toivosta, ei tulostakuusta.
Miksi MNT on tärkeää kryoniikalle
Nykyinen vakava kryoniikkatutkimus suuntaa kohti molekulaarista nanoteknologiaa eli MNT:tä. Ajatus on suoraviivainen, vaikka toteutus ei olisikaan. Jos tulevaisuuden koneet kykenevät toimimaan atomien tasolla, ne voivat joskus korjata kudosta äärimmäisen tarkasti.
Tämä on keskeistä, koska kryoniikassa aiheutuneet vauriot eivät ole vain yksi suuri iskku. Ne koostuvat lukuisista pienistä vaurioista. Solut, molekyylit ja jopa kromosomien osat voivat vaurioitua. Jos korjaus koskaan onnistuu, sen on tapahduttava juuri tällä atomitasolla.
Yksi usein esitetty kuvitelma on mikroskooppinen nanorobotti, jota kutsutaan joskus kromatosytiksi. Se tunkeutuisi solun sisään ja korvaisi vaurioituneet kromosomit. Tämä kuvitelma ei ole sci-fi-draamaa. Sen tarkoitus on hahmottaa se tarkkuus, joka tarvittaisiin, jos alkuperäisen aivorakenteen halutaan palautuvan riittävän hyvin merkitykselliseksi.
Tästä syystä monet kryoniikka-alan kirjoittajat väittävät, että MNT ja kryoniikka kuuluntavat yhteen. He eivät pidä MNT:tä sivuprojektina, vaan todennäköisimpänä mahdollisena korjauspolkuna.
Termi itsessään voi kuulostaa mahtavalta, mutta sen ydin on vaatimaton. Jos atomeja voi paikoittaa tarkasti, biologiaakin voidaan joskus korjata samalla tarkkuudella. Se voisi auttaa kryoniikkapotilaita, mutta hyötyä olisi myös lääketieteelle, materiaaliteollisuudelle, ruuantuotannolle, energiatuotannolle ja ympäristökorjaukselle.
Rahoitusongelma on todellinen
Ongelmana on, että hyvät ideat eivät rahoita itseään.
MNT-tutkimus on edennyt hitaasti. Osasyynä ovat tekniset haasteet. Osaltaan syynä ovat poliittiset esteet. Osaltaan taustalla vaikuttaa instituutioiden varovaisuus. Joissakin tutkimusyhteisöissä tutkijat välttävät kryoniikkaan liittyviä aiheita peläten urahaasteita. Tämä supistaa alan kokoa sen nykyistä laajuutta.
Merkittävä kiinnostus alaan on kuitenkin välähdellyt. 2000-luvun lopulla brittitutkija sai merkittävän julkisen apurahan nanotuotantolaitoksen konseptin tutkimiseen. Se erottui positiivisesti, sillä tällainen tuki oli harvinaista. Harvinainen tuki ei kuitenkaan tarkoita vakaata rahoitusta.
Kryoniikkayhteisö on ymmärtänyt tämän rahoitusaukon jo kauan. Samalla on ymmärretty, että muiden odottaminen oman asian hoitamiseksi voi olla virhe. Jos tavoitteena on parempi säilytys ja tulevaisuuden korjaus, tutkimus, koulutus ja välineet ovat tärkeitä juuri nyt. Rahoituskin on yhtä tärkeää.
Tämä ei takaa helppoa voittoa. Se tarkoittaa töitä. Alan tarvitsee parempia kryosäilytysmenetelmiä. Sille tarvitaan parempia tiloja. Kuljetusjärjestelmien on oltava luotettavampia. Tarvitaan huolellista, toistuvaa kehittämistä, joka ei nouse otsikoihin mutta muuttaa tuloksia.
Mitä toivo voi rehellisesti tarkoittaa
Kryoniikassa toivo ei ole sama asia kuin varmuus. Se ei ole lupaus paluusta. Se on valinta pitää auki kapea ovi, joka muuten sulkeutuisi ikuisesti.
Siksi yhteisö kasvaa edelleen, vaikka todisteet ovat edelleen rajalliset. Ihmiset eivät kysy vain sitä, onko herääminen mahdollista. He pohtivat, mitä tarkoittaa pyrkiä suojelemaan ihmisen tulevaisuutta ylipäätään, vaikka lopullista vastausta ei tunneta.
Uskon, että tämä on asian syvin ydin. Ei kylmyys. Ei koneet. Syvin ydin on kieltäytyminen sekoittamasta halua faktaan. Vakaan kryoniikkayhteisön on elettävä sekä huolenpidon että epäilyn kanssa.
Sen on uskallettava sanoa suorasanaisesti, että ketään ei ole vielä herännyt. Sen on myös sanottava, että parempi säilytys ja tulevaisuuden korjaus ovat edelleen tutkimisen arvoisia. Nämä kaksi lausetta kuuluvat yhteen.
Kryoniikkaa voi nyt ymmärtää aiempaa selkeämmin. Se ei ole ihmetarina. Se on pitkä tekninen ja eettinen kysymys siitä, kuinka paljon ihmisestä voi pelastaa ja mitä tulevaisuuden työkalut saisivat aikaan tuolla pelastetulla rakenteella.
Tähän kysymykseen The Longer Horizon pitää mielessään. Se on yksi selkeä kysymys kryoniikasta, tulevasta säilytyksestä ja siitä, mitä toivo voi rehellisesti tarkoittaa.
Article by Lea Varga ·